16.11.–4.12.2022 Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää / Susanna Selin / Elina Strandberg / Tanskanen & Siipola
13.11.2022
Vaaleaa
2022
viivasyövytys, imageon, akvatinta
60,5 x 53,5 cm
Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää –
Mielestä
Satu Loukkola, Tiina Salmi, Annukka Visapää, kolme Lahdessa ja Järvelässä asuvaa taiteilijaa.
Luonto ja mieli nivoutuvat ikiaikaisesti meidän ihmisten olemukseen. Vaikka ihminen on vain yksi eläinlaji maailman lajien joukossa, on ihminen ottanut yliotteen planeetastamme.
Vasta viime aikoina on alettu myös tieteellisen tutkimuksen kautta hyväksyä luonnon kokonaisvaltainen merkitys ja sen energeettinen yhteys sekä vaikutus ihmiseen. Tiedämme vähän, mutta intuitiolla voimme kokea yhteyttä kaiken maa-planeetalla kasvavan, elävän ja olevan kanssa. Etenkin nyt tässä epävakauden maailmantilanteessa, luonnon energia ja sen tasaava voima ihmismielen auttajana korostuu.
Tämä yhteys luontoon ja ihmismieleen on meitä kolmea yhdistävä tekijä ja aina läsnä työskentelyssämme.
she could have split me compeletely in two halves 2
2022
valokuva silisecille
30 x 20 cm
Susanna Selin –
always remember silkiness and water bodies
Susanna Selinin always remember silkiness and water bodies -näyttelykokonaisuudessa kehon muodot ja lihallisuus rinnastuvat luonnon samaistuttaviin muotoihin ja pintoihin rakentaen ajatuksellisia siltoja kuvien välille. Luontoa kosketetaan ja se koskettaa.
Eri tekniikoin toteutettujen valokuvateosten kautta Selin tarkastelee ekokriisin myötä vaikeutuneen luontosuhteemme aiheuttamaa hämmennystä. Se voi saada aikaan tunteen oman elämän kokemisesta absurdina esityksenä. Näyttelyssä häpeän ja rakkauden tuntemukset sulautuvat yhteen suhteessa meitä ympäröivään todellisuuteen. Luonto koetaan teoksessa feminiinisenä ja haavoittuvana tilana. Valokuvasarja on osittain kuubanamerikkalaisen taiteilijan, Ana Mendietan teoksista inspiroitunut jatkuvassa prosessissa oleva kokonaisuus.
Voiko ääni muuttaa valokuvan katsomisen kokemusta? Teoskokonaisuudessa tavoitellaan konnotaatioita kuvien ja äänimaisemien välille muodon esittämisen ja vertauskuvallisuuden kautta.
Susanna Selin on valokuva- ja videotaiteilija, joka työskentelee kotikaupungissaan Helsingissä. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä valtasuhteita. Selinin taiteelliset prosessit vuorottelevat rakennetun ja spontaanin kuvan välimaastossa. Erityisinä kiinnostuksen kohteina hänellä on arjen absurdius ja asetelmat ekokriisin myötä vaikeutuneessa luontosuhteessa. Selinin teoksia on ollut aiemmin esillä lukuisissa ryhmänäyttelyissä Suomessa ja hän debytoi kahden yksityisnäyttelyn myötä loppuvuonna 2022 Oulussa ja Lahdessa. Näyttelyä ja taiteilijan työtä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Finnfoto.
Lentoharjoituksia
2022
kuivatut ja prässätyt kasvit, valokuvat, metallilanka, japaninpaperi, styrox, valo
30 x 40 x 30 cm
kuvaaja: Jesse Avdeikov
Elina Strandberg –
Heinäteatteri
Heinäteatterin näyttämöillä on esillä elämään kuuluva häilyväisyys: hauraus, rosoisuus ja kauneus. Itse näyttämötkin ovat henkäyksenkevyitä. Materiaaleina on käytetty kuivattuja, herkästi murtuvia kasveja, ohuinta löytämääni japaninpaperia sekä vanhoja kuvia.
Rakennan kuivatuista tai prässätyistä kasveista heinäveistoksia. Ne voivat olla installaatioita, veistoksia tai kollaaseja metsistä ja lähiluonnosta löytämistäni materiaaleista. Heinäteatteri on ollut jatkoa näille heinäveistoksille. Kuivattujen kasvien hauraus sanelee veistosten kokoa, mutta rakentaessani teoksia minua inspiroivat aina valo, ilmavuus ja muoto.
Idea teatterimaisista näyttämöistä syntyi korona-epidemian aikana. Syksyllä luonnossa kävellessäni näin metsiköissä kukintoja, joita ensimmäiset pakkasyöt olivat kurittaneet. Sisukkaat ja pinnistelevät kasvustot, Kauniit ja Rohkeat, toivat mieleeni lockdownin kanssa kipuilevat kaupunkilaiset. Lopulta teosten teemaksi kasvoi tämä elämämme epätäydellisyys ja haavoittuvaisuus sekä juuri näiden asioiden takia, myös sen erityislaatuinen kauneus.
Aloin keräämään ihmisten kertomuksia omista kokemuksistaan korona-ajasta. Tähän tarjoutui tilaisuus kesäkuussa 2021 Olohuone 306,5 festivaalissa Turussa, johon osallistuin performanssilla ja kahdella rakentamallani faunilla. Haastattelimme faunien kanssa turkulaisia siitä miten korona oli vaikuttanut heidän elämäänsä. Joitain näistä keräämistäni tunnelmista päätyi myös heinäteatterin näyttämöille.
Näyttämöissä on ripaus aasialaista varjoteatteria ja hitunen view master -tunnelmaa. Ohueksi maatuneet ja valoa läpäisevät kasvit saavat valaistuina aikaan kolmiulotteisen, maisemallisen tilan heinien teatterille. Hahmot ovat valokuvista ja myöhäissyksyn kukinnoista rakennettuja kollaaseja ja ihmisen sekä luonnon kuvitteellisia hybridejä. Teoksien maailmat toimivat mielikuvituksen herättäjinä katsojalle.
Teosten estetiikkaan sisältyy japanilainen käsite wabi-sabi, jolla viitataan pelkistettyyn, karuun tyyliin joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Elina Strandberg
Kuvanveistäjä
Jonnekin tuntemattomaan
Tanskanen & Siipola –
Jonnekin tuntemattomaan
Näyttelytilassa istuu mustiin pukeutunut hahmo katsellen seinälle heijastettua metsämaisemaa. Aika vaikuttaa pysähtyneen. Jos jää katselemaan, alkaa kuvassa nähdä pientä liikettä.
Teosta katsellaan näyttelytilan ulkopuolelta ikkunasta.
Pasi Siipola ja Tiina Tanskanen ovat Kuopiossa asuvia kuvataiteilijoita. He työskentelevät valokuvan parissa, aikaan ja muistoihin liittyvien teemojen innoittamana.
8.–13.11.2022 Lahden Taidelainaamon teosvälitys
6.11.2022
Lainaamon teokset esittäytyvät Galleria Uuden Kipinän kaikissa näyttelytiloissa 8.-13.11.2022. Teoksia ei ole nähty aiemmin Lahden Taidelainaamossa. Mukaan on tulossa myös tavallista suurempia (yli 100 x 100 cm) teoksia. Teokset saa mukaan heti. Teosvälityksessä on esillä ainakin maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja valokuvaa.
Lahden Taidelainaamon taiteilijat ovat pääosin päijäthämäläisiä. Taidelainaamo välittää Lahden Taiteilijaseuraan, Lahden Taidegraafikoihin ja Valokuvataide ry:n kuuluvien taiteilijoiden teoksia.
Teoksen voi lunastaa omakseen kertaostona tai kuukausimaksua maksamalla, kunnes teos tulee kokonaan maksetuksi. Kuukausimaksu on koroton.
Teosvälitysnäyttelyn avajaiset ovat maanantaina 7.11. klo 18–20. Avajaisissa nähdään Sami Leutolan ja Meri-Tuuli Risbergin esitys, joka alkaa n. klo 18.30. Lämpimästi tervetuloa!
Teosvälitysviikon muu ohjelma Galleria Uudessa Kipinässä:
9.11. klo 17–19:
Luovan kirjoittamisen työpaja, vetäjänä kirjailija Katriina Ranne. Ota mukaan omat kirjoitusvälineet.
10.11. klo 18–20:
Pimeesti taidetta -ilta. Koe taide taskulampun valossa!
11.11. klo 18–19.30:
Paneelikeskustelu luovuudesta ja teoksen synnystä. Poikkitaiteellisen paneelin keskustelijoina Katja Härkki, Terhi Kaakinen, Leena Keizer, Minja Koski ja Katriina Ranne.
13.11. klo 14–16:
Teoksen takana -taiteilijatapaaminen. Vapaamuotoista keskustelua taidevälitystapahtuman teoksista, vetäjänä kuvataiteilija Nelli Penna.
Tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.
19.10.–6.11.2022 Fern Orchestra / Katya Lesiv * / Jari Huhta / Deniz Hartikainen
16.10.2022
Pullopuutarha
2019
Fern Orchestra –
Gardens – Plant Series X
Näyttelyssä nähdään mm. huonekasveista koostuva bändi, säveltävä peikonlehti ja maailman ensimmäinen kasveille suunnattu elokuva.
”Kasvikupla” (2021) on sekä huonekasveista koostuva bändi että interaktiivinen valo- ja ääni-installaatio, jota yleisö voi soittaa. Miltä kuulostavat saniaiset, kun niitä kosketellaan, suihkutetaan ja valaistaan? Kasveihin kiinnitettyjen sensoreiden lähettämä tieto muutetaan ääneksi. Fern Orchestran ihmisjäsenet järjestävät avajaisissa kasvijamit, joissa on myös mahdollisuus kokea kasvisaatio. Jameissa kuka tahansa voi löytää sisältään kasvi- instrumentalistin ja tapailla Paranoidia.
Teoksessa ”Notation of a Monstera” (2022) peikonlehti piirtää toimintonsa teokseksi näyttelyjakson aikana. Galleriaresidenssissä syntyvä graafinen notaatio on tiettävästi maailman ensimmäinen kasvin kirjoittama sävellys.
Videoteos ”Perceptions” (2021) on kasveille suunnattu elokuva, jota myös ihmiset voivat katsoa yhdessä kasvin kanssa. Elokuva tutkii valon aikaansaamaa liikettä triptyykkinä valon, ihmisen ja kasvin näkökulmasta. Minkä kasvin haluaisit tuoda elokuviin? Teos saattaa sisältää herkille kasveille mahdollisesti järkyttävää materiaalia. Galleriasta on mahdollista lainata kaverikasvi, jonka kanssa elokuvan voi katsoa, jos oma kasvi ei pääse mukaan.
Fern Orchestra on v. 2017 perustettu taide- ja tiedekollektiivi, joka on tutkinut aikaisemmissa Plant Series -teoksissa mm. fotosynteesiä, suljettua biosfääriä, kasvien neurologiaa ja taksonomiaa. Orkesteri työskentelee taiteen eri aloilla tehden mm. performansseja, valo- ja äänitaidetta sekä nykytanssia. Teoksillaan Fern Orchestra haluaa nostaa keskiöön ihmisen, valon ja ympäristön suhteen. Gardens-näyttelyn toteuttavat Fern Orchestran Markus Heino, Vespa Laine ja kasvit.
#kaikkipaitsifotosynteesionturhaa
Näyttelyä ovat tukeneet Koneen säätiö, Taiteen keskustoimikunta ja Svenska Kulturfonden
I am Rada IV
mustesuihkuvedos
koko vaihtelee
* Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely:
Katya Lesiv –
I am. Rada / Я Рада / Minä olen. Rada
I am Katya Lesiv, a Ukrainian artist. Rada is the name of my daughter. Rada in Ukrainian means “happy” “satisfied”.
The photographic series I am. Rada is a way of witnessing presence, body and state. Since the beginning of my pregnancy I’ve felt an intuitive, physical need for documenting the present state at a certain point in time.
The distance created by the act of photography has also given me a stable feeling of I AM, relief.
Olen Katya Lesiv, ukrainalainen kuvataiteilija. Rada on tyttäreni nimi. Ukrainaksi se tarkoittaa “onnellista”, taikka “tyytyväistä”.
Teoskokonaisuuteni Minä olen. Rada todistaa läsnäoloa, kehollisuutta sekä erilaisia olotiloja. Raskauteni alusta saakka olen kokenut intuitiivista ja lähes fyysistä tarvetta dokumentoida erilaisia tiloja nykyhetkessä.
Valokuvauksen luoma etäisyys on samalla antanut minulle helpottavan kokemuksen tasapainosta, Minä olen.
Katya Lesiv on työskennellyt kesällä ja syksyllä Saaren kartanon residenssissä osana Helsinki International Artist Programin ukrainalaisille taiteilijoille suunnattua hätäresidenssiohjelmaa. VTRY kutsunäyttelyn toteutuksessa on tehty yhteistyötä HIAP:in kanssa.
Olen työtön ja teen kaikkea sälää
2022
öljy kankaalle
80 x 80 cm
Jari Huhta
`Etanan studiossa työt valmistuvat ensi viikolla tai sitten vuoden päästä – ei sitä koskaan tiedä…`
Jari Huhdan näyttelyssä on esillä taiteilijan viimeaikaisia töitä.
Challanging rug
2021
hand-tufted
48 x 48 cm
Deniz Hartikainen –
My Cat Hates You
Deniz Hartikainen is a Turkish-Kurdish, USA-born textile artist based in Jyväskylä. She is a bachelor of Law and currently majoring in Visual Communication Design. Deniz reflects on the anxiety and worries with humor through hand tufting and colorful materials. She combines traditional weaving and tufted techniques with contemporary and feminist critics.
The exhibition ‘My Cat Hates You’ reflects on confusion, restlessness and isolation through quirky textiles. The works are a collection of hand tufted wall rugs that will be installed intuitively just as they were created.
‘My life split into two, Finland and Turkey.. Jyväskylä feels like it’s in the middle of nowhere.. I must move south.. I hate leukemia.. Time to make more rugs. I feel like some wax play.. I feel miserable yet grateful.. My cats are so adorable..’
www.denizhartikainen.com
Instagram: @denizhartik
28.9.–16.10.2022 Miina Aho / Marika Kotiranta / LTG:n kutsunäyttely: Jaana Paulus / Jarmo Koponen
25.9.2022
Tide I
2022
serigrafia
74 x 54,5 cm
Miina Aho –
Swell
Viiva laineilee tilassa. Se hyökyy ja keinahtelee, paisuu ja turpoaa. Käsi hamuaa aaltojen rytmiä, tavoittaa jotain sinne päin. Kynän jättämät, huojuvat jäljet laajenevat ja asettuvat painopinnoille valtaviksi, viivojen velloviksi massoiksi. Ne esiintyvät rajattuina otoksina liikkeestä ja karkaavat mielessä yli reunojen, täyttäen tilan kokonaan.
Näyttelyn teoksissa jälki esiintyy kahden eri menetelmän kautta, kun käsin piirretty muuntuu serigrafialla painetuksi. Painomenetelmä toimii välineenä käsitellä ja muovata alkuperäisen kuvan luonnetta: painoprosessin kautta piirretyn viivan mittasuhteet ja materiaalinen sisältö ja ympäristö muuttuvat. Jäljen koolla leikkiminen on toiminut lähtökohtana näyttelyn teoksille ja tuonut viivan parissa työskentelyyn uuden lähestymistavan. Tulitikkuaskin kokoinen piirros venyy äärimmilleen ja asettuu seinää peittäväksi pinnaksi. Suurennoksen äärellä pääsee lähemmäksi viivan ydintä ja sisältöä. Samalla huomaa jäljen kasvaneen joksikin muuksi.
Miina Aho (s.1990, Hämeenlinna) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka työskentely pohjautuu välineen, ajan ja materiaalin merkitysten pohtimiseen. Aho tutkii piirrosjäljen ja painomenetelmän suhdetta käyttäen piirrettyä kuvastoa materiaalina painetulle kuvalle. Menetelmien rajapinnalla muodostuva, kahden välineen ominaispiirteet sisältämä jälki toimii inspiraationa teoksille. Aika näyttäytyy Ahon työskentelyssä sekä visuaalisena jäljen toistona että performatiivisena teon toistona painaen. Teoksissa on nähtävissä myös toiston mahdollistama rajattomuus. Painomenetelmän materiaalisuudesta ja sen tutkimisesta on tullut osa Ahon työskentelyä itsevalmistamien, kasvipohjaisten painovärien kautta. Aho valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2022.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
Armo
2022
akryyli kankaalle
120 x 110 cm
Marika Kotiranta –
Kaikki onnelliset aamut
Kaikki onnelliset aamut.
Tulevat, menetetyt.
Menneet,
lähes haalistuneet.
Olen yrittänyt kohdata sotaa paenneiden ihmisten tunteita ja ajatuksia. Aihe on niin laaja, että tuntui kuin olisin vain hipaissut pintaa. Oli tietoinen valinta etten kuvannut sotaa ja sen kauhuja. Olen keskittynyt ihmisiin, jotka ovat päässeet fyysisesti turvaan sodan keskeltä, mutta se kaikki on heidän sisällään. Pelko, suru ja epävarmuus. Jatkuva huoli omasta ja läheisten tulevaisuudesta. On vaikea tietää, missä ja miten omaa elämää jatkaisi ja rakentaisi.
Koen ja näen asiat hyvin voimakkaasti väreinä. Työskentelyni lähtökohtana ovatkin useimmiten värit ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Abstraktin ilmaisun keskellä on joitain tunnistettavia muotoja ja asioita. Yleensä teoksissani vaihteleekin abstraktin ja esittävän välinen suhde aiheesta riippuen.
Asun ja työskentelen Lahdessa.
Kauno ry on tukenut tätä näyttelyäni pienprojektirahalla. Lämmin kiitos!
Instagram: @marika.kotiranta
Facebook: Marika Kotiranta Art
Elämän karuselli
2021
puupiirros ja kultaus
60,5 x 91,5 cm
Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely:
Jaana Paulus –
Reduktio puupiirroksia / Reduction woodcuts
Muistot elämän hauraudesta ja ihmisten toisilleen aiheuttamat kärsimykset ovat toistuvia teemoja Jaana Pauluksen teoksissa, mutta myös omat kokemukset luonnon kauneudesta ja loistosta. Hänen teoksensa paljastavat elämän haavoittuvuuden, mutta korostavat samalla luonnon voiman siirtymistä ihmiseen.
Human memories, the poignancy of life and growing, suffering caused by fellow humans for example in wars are recurring themes in the prints of Jaana Paulus, but also experience of the nature’s infinite beauty or splendour. Her works reveal life’s vulnerability, but at the same time emphasize the transmission of power from nature to human being.
Night Stand
2018
akryylivalokuva
100 x 125 cm
Jarmo Koponen –
Someplace
Jarmo Koposen valokuvat kokoelmasta Someplace esittävät paikkoja jotka ovat saaneet hänet pysähtymään. Ne ovat tuntuneet merkittäviltä, jokainen omalla tavallaan. Nämä ovat kuvia ensisijassa ajasta, paikasta ja tunnelmasta, mutta myös siitä mitä Koponen kokee esteettisesti kiinnostavana. Hän ei pyri kertomaan tarinaa, vaan suurikokoisten vedosten ja yksityiskohtien välityksellä kutsuu katsojan pysähtymään ja kokemaan nämä teokset, ja teosten esittämät paikat, omalla tavallaan.
Jarmo Koponen on Korpilahtelaissyntyinen suomalais-amerikkalainen kuvataiteilija joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Intiassa. Hänellä on ollut näyttelyitä sekä USA:ssa, että Suomessa. Hänen pää ilmaisukeinonsa ovat tällä hetkellä valokuvaus ja suurikokoiset puupiirroksiin pohjautuvat sekatekniikka työt.
7.–25.9.2022 Ilona Romunen / Anni Kristiina / Tapio Mömmö / {TES}
4.9.2022
Nimetön
2022
öljy mdf:lle
70 x 87 cm
Ilona Romunen –
Luontokuva
Kävelen puiston halki.
Nämä pientareet lakosivat viime kesän kuivuudessa heinäkuussa
ja tuon puun lehdet varisivat koppuroina maahan. Janoiset kimalaiset etsivät vettä.
Mutta nyt on tihkusadetta.
Umpeenkasvavan merenlahden rannalla sataman vieressä sinä kuvaat hyönteisiä
ja minä kuvaan sinua kuvaamassa.
Citymarketin ikkunoista heijastuu kesäyön
valheellinen keveys.
Kasvukauden hetket täällä ovat pysymätön reviirini. Otan kuvia puhelimellani, jotta muistaisin,
miltä kaikki näytti,
mutta pian luontokuvani sekoittuvat unikuviin.
Näyttely koostuu maalauksista, jotka pohjautuvat puhelimella kuvattuihin kuviin lähiluonnosta. Ja mielikuviin ja muistoihin sekä nykyhetken nostalgisointiin muutoksen keskellä. Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Just waiting for
2021
lyijykynä
94 x 62 cm
Anni Kristiina –
Lockdown
Anni Kristiinan näyttely Lockdown koostuu suurehkoista lyijykynäpiirustuksista, joissa on kuvattu ihmistä, ja ihmiskehoa. Kokonaisuus on valmistunut koronaviruspandemian aikana, vuosina 2021–2022. Teokset pyrkivät kuvaamaan tiettyä mielentilaa, mutta nimi Lockdown viittaa myös viimeaikaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
Pitkään jatkunut koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne, yhteiskunnalliset rajoitustoimenpiteet, sekä niistä seuranneet keskustelut, ovat herättäneet uudella tavalla pohtimaan eristyneisyyttä, ja sen vaikutuksia yleisesti. Eristäytyä voi itse, se voi olla pakon sanelemaa, tai muiden toimista johtuvaa. Se voi olla konkreettista fyysisesti erossa olemista, tai henkinen tila. Teokset kuvaavat taiteilijan näkemystä, sekä omia kokemuksia siitä, mitä on henkinen lockdown, jonkinlainen pysähtynyt välitila.
Anni Kristiina (s.1990) on Lahtelaissyntyinen kuvataiteilija, joka asuu Lappeenrannassa. Anni työskentele piirustustaiteen sekä taidegrafiikan parissa. Viimevuosina taiteellinen työskentely on keskittynyt pääasiassa lyijykynällä piirtämiseen. Teoksissa yhdistyvät usein realistinen ilmaisu, sekä hienovarainen symboliikka. Anni kuuluu Etelä-Karjalan Taiteilijaseuraan, Lahden Taidegraafikoihin, sekä Suomen Taidegraafikoihin.
Taiteellista työskentelyä on tukenut Karjalaisen Kulttuurin edistämissäätiö.
Turvatarkastus
2022
öljyväri kankaalle
130 x 100 cm
Tapio Mömmö
Tapio Mömmön öljyvärimaalauksien aiheet käsittelevät tunnelmia ja outoja tapahtumia. Näitä surrealistisia tapahtumia hän luo yhdistelemällä ja sulauttamalla erilaisia muotoja toisiinsa. Yleensä hänen teoksissaan on myös ihmishahmoja, jotka toimivat kokijoina omituisille tapahtumille ja asiamerkityksille. Lähtökohtaisesti Mömmö ei pyri ennalta suunnittelemaan tai miettimään tulevia teoksiaan, vaan antaa sattumien ja alitajuisten tapahtumien johdattaa teosteni syntyä. Hänen maalaus hetkensä ovatkin hyvin kaaottisia tapahtumia, ilman järjellistä ajattelua. Sanaton mieli johdattaa prosessia ja yleensä lopputoloksina on teoksia jotka hämmentää ja kummastuttaa. Mömmö toivoo, että hänen teoksiaan katselevat kokisivat myös näitä samoja tunnetiloja. Tapio
Mömmö on Kuvataiteilija, joka valmistui Saimaan Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi 2011. Mömmö maalaa pääsääntöisesti öljyväreillä, mutta on myös kiinnostunut akvarelleista ja digimaalaamisesta. Taiteilija asuu ja työskentelee Imatralla.
Taiteen tekemistä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto sekä Taiteen editämiskeskuksen Kaakkois-Suomen taidetoimikunta.
{TES} –
Unknown Measures, 60,98201°N, 25,66834°E
Unknown Measures on teos, joka muotoutuu uudelleen aina esityssijainnin mukaan. Teoksessa sijaintipaikan ilmakuva on muutettu algoritmiseksi maisemaksi, jolloin ympäristödatan alkuperäinen tiedollinen merkitys on riisuttu pelkäksi visuaaliseksi tekstuuriksi.
Teos on toteutettu itse laatimamme algoritmin avulla, joka muodostaa alueen ilmakuvasta abstraktin 3d-muodon. Ilmakuva on kohdistettu galleriatilan sijaintiin niin, että teos keskittyy kohtaan, jossa teoksen katsoja seisoo. Mitattu ja laskennallinen tieto ympäristöstä on muuttunut itse ympäristöksi, eräänlaiseksi algoritmiseksi maisemaksi, jonka keskiössä olemme itse katsojina ja vaikuttajina.
Teos johdattelee katsojat tiedollisen epävarmuuden äärelle ja tuo esille meitä ympäröivän valtavan digitaalisen informaatiomassan. Samalla se rinnastaa teknologisen vuorovaikutuksen ja suhteemme ympäristöömme – me näemme ja tulkitsemme kaiken aina oman subjektiivisen kokemuksemme kautta.
Perinteisesti informaation visualisoinnin tarkoituksena on tuoda esille olennaisia havaintoja suuresta tietomassasta ja saattaa näkyviin piileviä yhteyksiä tai toistuvia kuvioita ja malleja. Teos puolestaan tuo esille, miten elämme digitaalisen informaation ympäröiminä, ja miten ajallemme on yhä tärkeämpää löytää todellisia näkemyksiä ja merkityksiä kasvavan tietomäärän seasta, sillä kykymme tuottaa informaatiota on ylittänyt kykymme ymmärtää sitä.
Emme kuitenkaan halua rajata teoksen tulkinnallista kehystä liian tarkasti, vaan tarkoitus on, että teoksen immersiivinen visualisointi ja äänimaailma luovat kokemuksen, joka mahdollistaa tulkinnallisen moninaisuuden.
{TES} on mediataideryhmä, jonka muodostavat Tea Söderlund, Eetu Henttonen ja Sami Luusalo. Ryhmän interaktiiviset teokset luovat kokijalleen tilan ja mahdollisuuden tutkia vuorovaikutuksen merkityksiä. Veistoksellisia elementtejä, ääntä, liikkuvaa kuvaa ja uusia teknologioita yhdistelevät teokset saavat muotonsa aina uudelleen jokaisen katsojan kohdalla, ja siten ne muodostavat sekä konkreettisia että vertauskuvallisia yhteyksiä digitaalisen ja fyysisen todellisuuden välille. Yleisinhimillisiä teemoja käsittelevissä teoksissa havainnointi, läsnäolo ja toiminta rinnastuvat vuorovaikutukseemme muiden ja ympäristömme kanssa.
17.8.–4.9.2022 Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely: Marjatta Hanhijoki / Mikko Kallavuo / Jan Jämsén / Marika Hyvärinen
14.8.2022
Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely:
Marjatta Hanhijoki – Silminnähden 2. – Synbarligen 2. – Visibly so 2.
Näyttely on jatkoa saman nimiselle näyttelylle Helsingin Taidehallissa 13.11.2021-2.1.2022. Näyttelyn nimessä nro 2. viittaa siihen.
Kolmas saman niminen näyttely on tulossa kesällä 2023 Oulun Taidemuseoon, silloin nro lopussa on tietenkin 3.
Teoksissa on kooste eli retrospektiivi tuotannostani n 50 vuoden ajalta.
Teosten aihepiirit vaihtelevat asetelmista interiööreihin, ihmisistä eläimiin, yksityiskohdista yleiseen. Malleista on tullut ystäviäni ja ystäväni ovat olleet malleinani.
Työskentelen akvarellin, piirustuksen, grafiikan, valokuvan menetelmin ja työhuoneeni ovat paitsi mallien kotona myös työhuoneillani Helsingissä, Komin kylässä Ylöjärven kaupungissa ja Hailuodossa.
Matka työhuoneelta toiseen on kuin puhdas suihku sekä silmilleni että mielelleni.
Helsingissä 15.5.2022 Marjatta Hanhijoki
www.marjattahanhijoki.net
Mikko Kallavuo – Kvartsipölyä tuulessa
Mikko Kallavuon Kvartsipölyä tuulessa -näyttely koostuu valokuvista, yhdestä videoteoksesta ja yhdestä maalauksesta. Aiemmin enemmän maalarina tunnetun tekijän tuotannossa valokuva ja video ovat alkaneet näytellä merkittävämpää roolia.
-Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja videokuvaamisesta, asioiden dokumentoinnista. Kamera on kulkenut mukanani pitkään, jo ennen taidekouluakin. Ja pitkään meni niin, että valokuva toimi lähinnä maalaukseni ensimmäisenä luonnoksena. Vuonna 2021 valokuvistani alkoi kuitenkin tulla enemmän omia itsenäisiä teoksiaan. Syy oli hyvin käytännönläheinen. Tähän mennessä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta jokainen muraalini on tuhoutunut rakennuksen mukana. Jos muraalin haluaa hetken aikaa nähdä, täytyy viivana juosta paikan päälle, koska hetken päästä sitä ei enää ole olemassa. Ja koska jokaisella muraalitaiteesta kiinnostuneella ei ole mahdollisuutta viivana juosta joka paikkaan, tulin siihen tulokseen että alan dokumentoimaan sekä teoksiani että omaa työskentelyäni, esittämään valokuvina sekä tuhoutuvia rakennuksia että muraaleitani.
Mikko Kallavuo on kiinnostunut erilaisten rakennusten historiasta, siitä keitä ihmisiä rakennuksissa on aikanaan asunut tai työskennellyt. Kallavuon teoksissa kuvat resonoivat menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Esillä on muun muassa Sahanpurua tuulessa – teos, jossa tekijä on valokuvannut itsensä maalaamassa teosta joka esittää osittain pelastunutta rakennusta. Kyseinen maalaus on toteutettu nyt jo tuhoutuneen Imatran Sulattimon vanhan paloaseman porraskäytävän seinään. Samoja portaita pitkin pelastustyöntekijät ovat aikanaan kulkeneet pelastamaan ihmisiä ja rakennuksia. Teoksessa Vuoksen ylitys Vuoksi ylitetään Mansikkakosken ratasillan kautta nykyaikaisella autolla, mutta sekin kuva resonoi tekijän mielessä eri aikakausia.
-Mansikkakosken ratasilta on todella hieno. Sitä katsellessani en osaa olla miettimättä keitä he olivat jotka sotaa paetessaan ylittivät Vuoksen juuri siitä kohdasta? Mistä he olivat tulleet ja minne he olivat matkalla? Minne he jäivät asumaan?
Etelä-Karjalan paikallishistoria esittäytyy myös näyttelyn dokumentaarisessa videoteoksessa Viimeinen juhla Krimillä. Se kertoo paitsi Imatran Taidekeskus Krimin viimeisistä hetkistä keväällä 2018, myös kyseisten rakennusten historiasta. Videoteoksen toteutuksessa Kallavuo on saanut apua Imatran kaupunginmuseolta sekä paikallishistorioitsija Veikko Puskalta. Mukana näyttelyssä on myös yksi Taidekeskus Krimin sisäänkäyntiä esittävä originaali maalaus.
Taiteen edistämiskeskus on tukenut Mikko Kallavuon työskentelyä sekä näyttelyn järjestämistä.
Jan Jämsén – Loputtoman toiston fraktaalimaailmat
Olen Jan Jämsén, eräänlainen Fraktaalimuotoilija, yhdistän poikkitaiteellisesti matematiikkaa ja taidetta. Taiteeni tutkii äärettömyyttä, ne ovat kuin portaaleja luonnon matematiikan toistoon. Teokset ovat geometrian huipentumia, yksityiskohdissa toistuu kokonaisuus yhä pienemmissä tai suuremmissa skaaloissa.
Inspiraationi lähde on luonto ja sen kautta toistan maailmaa fraktaalitaiteen avulla. Fraktaalit eivät noudata euklidisen geometrian sääntöjä ja siksi ne voivat tuoda odottamattomia näkökulmia olemassa oleviin asioihin ja eri mittakaavojen erikoisuuksiin.
Loputtoman toiston fraktaalimaailmat esittelevät luontopolun tavallisia löytöjä hämähäkin verkosta sinisiin puron pyörteisiin ja tiheän metsän välistä kajastaviin auringon säteisiin.
www.toisto.fi
Marika Hyvärinen – Silmät jotka ensimmäisenä avattiin
Näyttelyn nimi on lainaus Emanuele Coccian kirjasta Kasvien elämä, jonka on suomentanut Jussi Palmusaari. Siinä kasvit ovat ”silmät jotka ensimmäisenä avattiin”.
Näyttelyn polttopisteessä ovat erilaiset painaumat ja painautumiset elävänä, maatuvana ja uudestisyntyvänä runoutena. Esineet, sienet, kasvit, ihmiset ja puut painautuvat teoksissa toisiaan vasten, runoutuvat ja kirjoittautuvat toisiinsa.
Maatuvaa -sarja muodostuu taiteilijan itsensä tekemille papereille koostetuista painaumista, ruosteesta, omatekoisista sienimusteista sekä kuolleina löydetyistä hyönteisistä. Äänityössä kimalaiset painautuvat oopiumunikkoon ja käyskentelevät sen terälehdillä.
Teokset ovat maatuvia ja ne päätyvät ennen pitkää istutettaviksi tai kylvettäviksi eri paikkoihin. Niistä kasvaa maahan painautuneina, alustaansa kirjoittautuvina pieniä niittyjä, tiiviitä geologisia kirjoituksia. Näyttelyssä osa töistä kylvetään performanssin aikana multaan ja niiden itämistä seurataan.
Siemenpaperit sisältävät muinaistulokkaita sekä alkuperäisiä kasveja (rantakukka, puna-apila, ruiskaunokki, puna-ailakki, pietaryrtti, mäkitervakko, purtojuuri, käenkukka, metsäkurjenpolvi, ruusuruoho, päivänkakkara sekä suojaheinät).
Marika Hyvärinen on Sibelius-Akatemiasta 2015 musiikin maisteriksi valmistunut ääni- ja säveltaiteilija. Hyvärinen on kiinnostunut musiikin kerrostumien pöyhimisestä ja väärinkäyttämisestä sekä hauraiden ja katoavien äänien työstämisestä eri medioita hyödyntämällä.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Vantaan kaupunki.
27.7.–14.8.2022 Risako Yamanoi / Hilda Kahra / Petra Aaltola / Taneli Ilomäki
24.7.2022
screen-monoprint on paper, 19 x 12,5 cm
Risako Yamanoi – How to live with a phantom
(i)
I have been bitten by my neighbor’s large dog when I was eight or nine. The dog jumped on me and bit my right arm. While I cried with fear and pain, someone took me to a hospital and a doctor quickly cleaned and bandaged the wound. The injury healed in a few weeks, but I noticed that the skin of the bitten area had turned into a white spot.
After twenty years, the scar has become almost invisible, but it still exists as a slight dent on my arm. When I touch it, I can feel a thin, soft layer of skin protecting a small hollow in my body.
The exhibition How to live with a phantom speaks about absence, fading memories, and act of remembering. The central motif of the exhibition is dogs. In the works, the motif symbolizes strong attachment and memories that persist.
Risako Yamanoi is a Helsinki-based visual artist who mainly works with printmaking, installation, and publication. She has completed her master’s degree in printmaking at the Academy of Fine Arts Helsinki. Her interest lies in people’s personal storytelling. Through her practice, she observes how we construct personal narratives with memories and objects around us.
The exhibition has been supported by Arts Promotion Centre Finland and Finnish Cultural Foundation.
https://risakoy.wordpress.com
Hilda Kahra – Kohtaloita / Öden
Jotkut istuvat, pönöttävät. Toiset ovat irtautuneet abstraktista
maalaustaiteesta.
Piirustukset ovat kohtaamisia, joissa sekoittuu mielikuvitus ja
todellisuus.
Taide kehittää aistimaailmaa, nuolaisen sormeani ja tunnen miten tuuli
vierii joka suunnasta.
Piirtäminen on kohtaloitten dokumentaatiota, johon kiteytyvät ajan kasvot.
Hilda Kahra on valmistunut kuvataiteen maisteriksi
Kuvataideakatemiasta vuonna 2020. Hänen piirustuksiaan on ollut esillä
Liljevalchsin Kevätsalongissa Tukholmassa, Galerie IM Körnerparkissa Berlinissä ja nyt
Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa. Hildan tekeminen on keskittynyt
tällä hetkellä piirtämiseen, mutta taiteellisuus voi myös ottaa
muotonsa performansseina ja tai videotaiteena.
Hilda Kahra on syntynyt Saabin tehtaiden varjossa Trollhättanissa. Hän
kyseenalaistaa taiteessaan luokkataustaansa, yhteiskunnan
rakenteita ja ihmisen tilaa maailmassa.
Taiteen tekeminen on painimista tuntemattomien aaltopituuksien
kanssa, taiteessa pitää uskaltaa heittäytyä villin hevosen selkään ja
antaa sekä järjen että aistien avautua kohti sitä mikä en vielä oli
tietoisuudessa. Piirtäminen on keskittymisen avain, ja tapa jolla
ammentaa kohtaloista ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Piirtäessä pitää
uskaltaa antautua viivan ja värinän vietäväksi. Kuva on aina
rakennustyötä, joka vie oman aikansa. Prosessit ovat hitaita ja joskus tuloksettomia.
Tähän näyttelyyn olen koonnut kuvia, joita olen piirtänyt vuosina 2020-2022.
Petra Aaltola – Tragic Pony, Superstar Edition
Aaltolalle Traagiset ponit ovat tietynlaisia omakuvia. Ne ovat välineitä käsitellä omaelämäkerrallisia tarinoita ja hetkiä etäämmältä. Itsensä toiseuttaminen sympaattiseksi hahmoksi helpottaa empaattista suhtautumista itseen. Kun itseään kohtaan tuntee lempeyttä, on tilaa tuntea empatiaa myös ympäröivää kohtaan.
Empatia ja toiseuttaminen liittyvät muihinkin Aaltolaa kiinnostaviin aiheisiin. Kuinka voi välttyä toiseuttamasta muita olioita, kun ihmismielessä niiden kokemusmaailman kanssa on vaikea päästä aidosti kosketuksiin? Kun toisen olion inhimillistää, alkaa siinä nähdä tuttuutta. Tuttuus ei kuitenkaan tarkoita yhteyttä toiseen olioon vaan itsensä ja oman toimintansa heijastamista. Muiden olioiden, kuten kotieläinten, inhimillistäminen saattaa johtaa ongelmallisiin lopputuloksiin. Empatian kokemukseen pyrkiminen on taiteilijasta kuitenkin kaiken olevan olemisen ehto ja kestävämmän tulevaisuuden tae. Olemme kaikki yhteydessä toisiimme, halusimme tai emme. Siksi olisikin tärkeää löytää itsestään empatia itseään ja muita, myös hyvin muunlaisesti toimivia olioisuuksia kohtaan. Vain empatian avulla opimme arvostamaan ja kunnioittamaan ihmismielellemme vieraita, muunlaisia olemisen ja elämisen tapoja.
Petra Aaltola (s. 1992, Orimattila) on Helsingissä asuva taiteilija, joka tutkii vaihtoehtoisia olemisen ja ajattelemisen tapoja monipuolisesti erilaisia materiaaleja hyödyntäen. Tällä hetkellä hän työskentelee pääasiassa keramiikan ja installaatiotaiteen parissa. Aaltola on kiinnostunut kriittisestä ajattelusta, empatiasta, utopioista, särökokemuksista, uusmaterialismista ja materiaalisuudesta. Teostensa vakavia teemoja hän nyrjäyttää naivistisella estetiikallaan. Aaltola valmistui Aalto-yliopiston Taiteen laitokselta taiteen maisteriksi 2021.
40 x 40 x 5 cm
Taneli Ilomäki – Valo tulee Pohjolasta
Taneli Ilomäen Valo tulee Pohjolasta -näyttely käsittelee ihmisen suhdetta ympäröivään maailmaan ja sisältää abstrakteja maalauksia, jotka toimivat niin valossa kuin pimeässä. Keskiössä ovat kontrastit ja erilaiset valaistusolosuhteet, jotka tuovat teoksista esiin eri näkökulmia, korostaen joitain alueita ja häivyttäen toisia.
Ilomäki on toteuttanut teokset paksuille maalauspohjille, joissa myös maalausten sivut ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Hän on tehnyt maalaukset pääasiassa akryylimaaleilla, erilaisilla struktuurimassoilla sekä pimeässä hohtavilla pigmenteillä. Taiteilija on lisäksi hyödyntänyt teoksien esityksessä aikaisempaa kokemustaan sähkö- ja automaatioalalta.
Ilomäki abstrahoi teoksissa luontoa eri tavoin ja työskentelyssä on keskeisessä osassa erilaisten menetelmien ja materiaalien tutkiminen. Tyyliä voisi kuvailla skandinaaviseksi: se on tavallisesti minimalistinen, selkeä ja värimaailmaltaan harmoninen.
“En halua liikaa, jos ollenkaan, avata teoksieni sisältöä yleisölle, sillä itseäni kiinnostaa juuri teoksien monitulkintaisuus. Mielestäni on mahdollista, että taideteos voi kertoa jopa enemmän katsojasta kuin sen tekijästä.”
Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
6.–24.7.2022 Lotta Blomberg / Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely: Toivo Heinimäki / Rasmus Mäkelä / Timo Höyssä
3.7.2022
Lotta Blomberg – Fever Weaver
Lotta Blombergin näyttely Fever Weaver esittelee kokoelman käsin solmittuja ryijyjä, joiden kautta valokuvataiteilija tarkastelee näkemisen fysiologiaa ja näköaistin taktiilisuutta. Monet näyttelyn teokset pohjautuvat lämpökamerakuviin. Teknologia viittaa paitsi ryijyjen historialliseen käyttötarkoitukseen lämmittävinä peittoina, myös inhimillisen havainnon luonteeseen. Valo ja lämpö ovat pohjimmiltaan sama ilmiö, mutta evoluution sattuman vuoksi havaitsemme vain tietyn sähkömagneettisen säteilyn spektrin, jota kutsumme valoksi. Lämpökamera paljastaa maailman, joka on ihmissilmälle näkymätön, mutta jonka tunnemme muiden aistiemme kautta.
Näyttelyn suurin teos, seitsemän neliömetrin kokoinen ryijy, pohjautuu mikroskooppikuvaan taiteilijan oman silmän sokeasta pisteestä. Ryijyn kuvassa haparoiden kiemurtelevat suonet ovat edellytys näkemiselle, mutta samalla ne aiheuttavat yhdessä näköhermon kanssa havainnon katvealueen — sokean pisteen. Arkkitehti Juhani Pallasmaan sanat “Kaikki aistit, näkö mukaan lukien, ovat kosketusaistin jatketta; aistit ovat ihokudoksen erikoistumia, ja kaikki aistikokemukset ovat kosketuksen muotoja ja siten sukua taktiilisuudelle.” kuvaavat osuvasti Blombergin tapaa ajatella valokuvaa kokeellisena taidemuotona. Valitsemalla lääketieteellisen kuvan esittämiseen huokoisen ryijyn, taiteilija rinnastaa verkkokalvon sauva- ja tappisolut kuvakudoksen tekstuuriin ja haastaa samalla valokuvan totuttuja esittämistapoja.
Taidemuotona ryijy on systemaattinen ja hidas. Yksittäiset nukat, optisista värisekoituksista koostuvat lankapikselit muodostavat kuvan satojen tuntien kuluessa. Valittu tekniikka heijastelee Blombergin pyrkimystä sulauttaa taiteellinen työ ja meditaation harjoittaminen yhtenäiseksi praktiikaksi.
Lotta Blomberg on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteeen osastolta vuonna 2019. Hän on Helsingissä 2016–2022 toimineen Kosminen-taidetilan perustajajäsen. Blombergin teoksia on ollut kuluneena vuonna esillä Circulation(s) -festivaalilla Pariisissa sekä Galleria Hippolytessä Helsingissä. Fever Weaver on hänen toinen yksityisnäyttelynsä.
Teosten tuotantoa sekä taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Koneen säätiö, Paulon säätiö ja Taiteen edistämiskeskus. “Sokea piste, tarkan näön alue” -niminen teos on toteutettu yhteistyönä taidekutoja Sanna Reinikaisen kanssa.
Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely: Toivo Heinimäki – Map of Fog
Toivo Heinimäen näyttely Map of Fog koostuu valokuvista ja muista palasista, joita taiteilija on kerännyt ja arkistoinut pääasiassa kotikaupungistaan Helsingistä viimeisen (noin) viiden vuoden aikana. Joitakin kappaleita on jatkotyöstetty ja muotoiltu vahvasti, osa on esillä vähemmän käsiteltynä. Näyttely koostuu useista eri tekniikoilla toteutetuista valokuvapohjaisista töistä.
Kokonaisuus lähestyy paikkaan – tässä tapauksessa kaupunkiin – kuulumisen ja kiintymisen tunnetta samanaikaisesti, kun paikan materiaalinen sekä aineeton olemus ovat jatkuvassa, väistämättömässä muutoksessa.
Näyttelyn nimi on suora lainaus 2010-luvun alussa ilmestyneen yhdysvaltalaisen Map of Fog -julkaisun nimestä. Kolmen numeron verran julkaistu pienlehti koostui sen tekijän ja ainoan toimittajan Marcos Sorianon artikkeleista, jotka kartoittivat hänen kotikaupunkiaan San Franciscoa vapaalla journalistisella otteella.
Map of Fog -näyttely on kuvallinen kunnianosoitus kaupungille, kodille, haahuilulle, omien alustojen luomiselle sekä löytämiselle ja visuaalisella kielellä kommunikoinnille.
Heinimäki on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista vuonna 2020. Suomen Kulttuurirahasto on tukenut hänen työskentelyään näyttelyn teon aikana.
Rasmus Mäkelä – Drawing a circle
Drawing a circle syntyi valokuvataiteilija Rasmus Mäkelän halusta lähestyä työskentelyprosessia uudesta näkökulmasta. Kiinnostus performanssia kohtaan yhdistyi Mäkelän taustaan skeittarina ja valokuvaajana, mistä syntyi uusi, kokonaan keväällä ja kesällä 2022 toteutettu teossarja.
Näyttelyssään Mäkelä pohtii ympyrää, toistoa, täydellisyyttä ja sen tavoittelua sekä kehollisuutta. Kokonaisuus koostuu kahdesta performatiivisesta videoteoksesta, valokuvista ja keraamisista, käsintehdyistä skeittirenkaiden jäljitelmistä.
Performanssien kuvauspaikkana toimi Helsingin messukeskuksen parkkihalli – paikka, johon skeittarit eivät ole tervetulleita. Mäkelä haluaa näyttää väärinymmärretyn lajin vaihtoehtoisessa valossa; performatiivisena taiteena, joka kuuluu kaupunkitilaan.
Rasmus Mäkelä (s. 1991, Orimattila) on Helsingissä asuva valokuvataiteilija, jonka töiden tärkeimpiä teemoja ovat muutos, ahdistus, valo ja yksilön kokemus. Yhdistämällä teoksiinsa ääntä ja veistoksellisuutta Mäkelä tutkii myös ajan ja tilan käsitteitä. Kokeilu ja leikkisyys sekä teosten keskeneräisyys ja kierrättäminen ovat keskeisessä roolissa hänen työskentelyssään. Mäkelä valmistui Valokuvataiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta keväällä 2021.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Finnfoto.
Timo Höyssä – Menagerie
Gallerian perältä nurkan takaa löytyy pieni kuriositeettien eläintarha täynnä outoja otuksia. Kasoja eläintä, tekstuuria ja pinnallisia tunteita. Kaikki olennoista eivät tunnu nauttivan epätavallisista olotiloistaan ja näyttää siltä, että yksi yrittää jopa paeta tilasta katsojaa. Pitäisikö nämä hahmot vain jättää rauhaan sen sijaan että asetamme ne kaikkien nähtäville ja tuijotamme niiden ahdinkoa?
Menagerie – näyttely tutkii ja esittelee pienten kuvitteellisten otusten avulla viime vuosien mylläkässä esille tulleita tunteita – niin suuria kuin pieniä, henkilökohtaisia että maailmanlaajuisia. Näyttely koostuu tekstiiliveistoksista, joiden pohjina on käytetty taiteilijan itse puhdistamia eläinten kalloja. Ne ovat päällystetty eräänlaisella risaisella fasadilla käyttäen hyödyksi kankaita sekä kierrätysmateriaaleja.
Timo Höyssä (s. 1991) on Vesilahdella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija (AMK). Eläinten kallot ovat olleet hänen pitkäaikainen harrastuksensa sekä kiinnostuksen kohteensa ja viime vuosina hänen työnsä ovat leikitelleet itse kalloilla kuin myös niiden innoittamalla kuvamaailmalla. Hänen teoksiaan tulee olemaan nähtävissä myös koko elokuun ajan Helsingin Galleria SEINÄ:ssä ja Porin P-Galleriassa ajalla 19.8.-4.9.2022.
www.timohoyssa.wordpress.com
Instagram: @timohoyssa.art
Juhannus 2022
23.6.2022
Galleria Uusi Kipinä on suljettu juhannusaattona 24.6. ja juhannuspäivänä 25.6.
Olemme poikkeuksellisesti avoinna maanantaina 27.6. klo 12-18. Tervetuloa!
Oikein hyvä juhannusta kaikille!
15.6.–3.7.2022 Miska Mio / Taika Oja / Liina Aalto-Setälä / Sampo Laaksonen
12.6.2022
Miska Mio – Linjoiltaan puhdas ja hyväntuoksuinen
Miska Mion Linjoiltaan puhdas ja hyväntuoksuinen on eri tekniikoin toteutetuista piirustuksista koostuva taidenäyttely.
Teosten keskiössä on marginalisoitu keho sekä pyrkimys kuvata toiseutta uudella tavalla. Luonteeltaan näyttely on henkilökohtainen ja normikriittinen.
”Normit tuottavat väistämättä ulkopuolen, joka merkityksellistyy vain suhteessa normiin eli sen kautta, mitä se ei ole. Se on marginaali, eräänlaista ylijäämää. Kokemus marginalisoiduksi tulemisesta, toiseudesta, on usein häpeää synnyttävä kokemus ulkopuolisuudesta.
Pyrkimykseni on kuvata sitä toiseutta tavalla, joka jättää tilaa herkkyydelle ja kauneudelle. Teoksissani esiintyvä keho ei ole täynnä traumaa tai hämmästelyn aihe. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kuvata samankaltaisuutta, sillä sen korostaminen on omiaan tekemään toiseuden kokemuksesta näkymättömämpää.”
Taika Oja – Jotainhan meidän maailmassa on vialla
Jotainhan meidän maailmassa on vialla tutkii ja hahmottelee uupumusta ilmiönä, pohtii sen ilmenemismuotoja ja aiheuttajia taiteellisen prosessin kautta. Lopullinen teos on muotoutunut käsittelemään milleniaalien uupumusta. Rajaukseen on vaikuttanut vahvasti taiteilijan oma kokemus uupumuksesta sekä ongelman yleisyys. Uupumus on ongelma, joka liittyy nyky- yhteiskunnan vaatimuksiin, mutta myös läheisiin ihmissuhteisiin, muihin ihmisiin omassa lähiympäristössä sekä lapsuuden kasvuympäristöön.
Teos on kehitetty pitkälti uupuneilta kerättyjen muistilappujen pohjalta. Uupuneilla esiintyy elinvoiman vähenemisen lisäksi häiriöitä muistin toiminnassa sekä huomio-ja keskittyimiskyvyssä.
“Koska oma muistini ja keskittymiskykyni heikkeni uupumuksen myötä aloin kirjoittaa pienimmätkin asiat ylös muistilapuille. Näitä lappuja alkoi sitten kertyä työpöydälle ja kalenterin väliin hillittömiä määriä. Elämästä itsessään tuli ikään kuin loputon suorituslista. Olen kerännyt lappuja sekä itseltäni, että muutamalta muulta uupumuksesta kärsivältä henkilöiltä, joiden tiedän kirjoittaneen asioita ylös juuri samasta syystä kuin itse tein.”
Monitaiteinen kokonaisuus sisältää valokuvia, stop motion -videon, letterpress-tekniikalla tehtyjä runoja, novellin, joka esitetään zine-muodossa sekä alkuperäisiä muistilappuja ja valokuvan seinälle heijastetuista muistilapuista. Moninäkökulmainen teos toimii uupumus-ilmiön kokoajana, jossa esimerkiksi novelli käsittelee uupumusta henkilökohtaisesta näkökulmasta, kun taas stop motion -video viittaa enemmän työelämään yleisesti.
Taika Oja (s. 1992) on kuvataiteilija ja freelance-valokuvaaja, joka valmistuu taiteen maisteriksi valokuvataiteen koulutusohjelmasta Aalto-yliopistosta 2022. Taika Ojan taiteellinen praktiikka liittyy vaikeasti sanallistettavien tunteiden käsittelyyn. Pääsääntöisesti Oja käsittelee teoksissaan erilaisten, elämäänsä merkittävästi vaikuttavien, kokemusten synnyttämiä tunteita. Aiheet saavat useimmiten alkunsa läheltä, omasta tai läheisten elämästä.
www.taikaoja.com
Näyttelyä on tukenut Finnfoto – Suomen valokuvajärjestöt ry.
Liina Aalto-Setälä – Kuoriainen, Sieni
Sateen ääni. Tuulen ääni. Nurmen ääni, kun sitä sivelee.
Mullan ääni, kun siihen kaivautuu. Hyttynen. Heinäsirkka. Toukan rapina. Tuhannen vuoden ajanjakso, jossa asetutaan niitylle.
Käy levolle. Katso sateeseen, ja sade käy sinuksi. Tuuli on matkannut tänne maailman toiselta puolelta. Se puhaltaa sinut matalaksi, ropina huuhtoo sinut olemattomaksi.
Tällä kedolla maailma on vielä täysi.
Koi tekee paidastasi pitsiä.
Allasi makaa liero, sen lävitse kulkee koko maailma. Teette koloa toisillenne maan sisään, niin kuin tähtikirjaaja kaivertaa sienelle pesää nilaan. Päästät juuresi valloilleen, ja koskettelet mykorritsojen helliä anturoita.
Olet auringon kehräämän seitin koteloima kerä.
Odotathan, kunnes jäkälä on kirnunnut kiven ja aine virrannut lävitsesi
ei mene enää kauan
sienijuuri morsettaa kaukaisesta ikimetsästä.
Mutta täällä puut eivät enää kasva naavaa
ja vaikka sanoo rakastavansa kaikkea
voi silti vihata hyönteistä.
Itikat laskeutuvat korvanipukkasi taakse, ranteesi pulssipisteelle, varpaittesi väleihin
se mikä sinussa oli
kohoaa nyt inisten latvojen yläpuolelle
ja voit katsoa niittyä ylhäältä ja alhaalta samanaikaisesti
Kuuntele, kaskas laulaa
kun pieni hyttynen tekee hedelmää
ja valmuska raunioissa nostaa lakkiaan
Tämän planeetan pinnalla olet pieni ja olet suuri.
kun sinun nesteesi maailman nesteeksi käy
autuus, kuulumisen tunne
itikka laskee munansa veteen.
Liina Aalto-Setälä (s.1990) on taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2019 valmistunut kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on ollut esillä ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea sekä yksityisnäyttelyssä Turussa vuonna 2021. Lisäksi hän on tehnyt taidejulkaisuja yksin ja osana Kosminen-kollektiivia.
Aalto-Setälä on yksi Helsingissä toimivan Kosminen-taidetilaa ylläpitäneen kollektiivin perustajajäsenistä. Sen lisäksi hän kuratoi luontoon sijoittuvia ryhmätaidenäyttelyitä kattonimikkeellä Tainaronin galleria. Kuoriainen, Sieni on Aalto-Setälän toinen yksityisnäyttely.
* Nimi viittaa Leena Krohnin Tainaron-romaaniin. (1985: Tainaron. Helsinki: Wsoy)
Näyttelyä on työstetty Mustarinda-residenssissä ja sitä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.
Tekstien editointi: Juho Hoikka.
Kiitos Nora Aalto-Setälä.
www.aaltosetala.com
Sampo Laaksonen – Sininen verho
Sininen verho on harhaa, lumetta, jonka avulla voit eristää itsesi ulkopuolisesta maailmasta. Sininen verho tekee harmaastakin päivästä sinisen. Todellisuus alkaa paljastua vasta, kun avaat verhon tai lähdet ulos.
Koronan myötä eristäytymisestä on tullut valtavirtaa. Ukrainan sota ei ole vähentänyt ihmisten halua rakentaa yhä korkeampia muureja omien valtakuntiensa ympärille. Toisaalta, pandemian ja sodan uhan vähentäessä suurten asutuskeskusten vetovoimaa, luonnossa liikkumisen suosio on kasvussa.
Tämä näyttely kertoo ihmisen haparoivista pyrkimyksistä raottaa verhoa, olla yhteydessä ympäristöönsä. Toisaalta, se kertoo myös tuhoon tuomituista yrityksistä irtautua siitä, sillä onhan jonkinlaisen yhteyden säilyttäminen elinehtomme. Teosten sisältöön on vaikuttanut myös korona-aikana lisääntynyt yksinäisyys. Maalaukset on tehty pääasiassa akryyli- ja kollaasitekniikoilla.
– Sampo Laaksonen
Sampo Laaksonen (s. 1981) on Lahdessa syntynyt ja Jyväskylässä kasvanut taidemaalari, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2008 ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmasta vuonna 2015. Nykyään hän asuu Vantaalla ja työskentelee Helsingin Roihupellossa. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä nähtiin Galleria Huudossa, Helsingissä keväällä 2019. Tämä on Laaksosen toinen yksityisnäyttely.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Lisätietoja:
www.sampolaaksonen.com
Instagram: @sampolaaksonen_art
Facebook: @sampolaaksonenart